Nyt kun tuli puheeksi tuo koira, niin voisinpa kertoa hänen tarinansa meille saapumisesta.
Vuonna 2009,sekarotuinen Kasper 1 v, silloiselta nimeltään Möykky (minusta jotenkin käsittämätön nimi millekään eläimelle) oli viety Poriin löytöeläintaloon 3 vuotiaan kaverinsa kanssa. Omistaja sanoi Kasperia mahdottomaksi tapaukseksi joka tuhoaa paikkoja, sitä ei voi pitää irti koska se karkaa, oksentaa autossa yms. Tämä on minusta kuitenkin hieman liioittelua.
Tässä löytöeläinpaikassa pitäjä kouluttaa koirat ennen uuteen kotiin päästämistä. Kasperissa ei kuitenkaan ollut mitään koulutettavaa, joten sille alettiin heti etsiä kotia. Minä laitoin Apulan palstalle ilmoituksen, että etsin itselleni koiraa ja täältä löytöeläintalosta otettiin minuun yhteyttä ja ehdotettiin Kasperia.
Niinpä eräs lauantai lähdettiin kohti Poria hirrrvveeen jännityksen vallassa! Sinne kun päästiin niin heti se iski, että tämä karvakaveri lähtee meille! Vaikka hermo välillä koiraan meneekin, en ole päivääkän katunut sen ottamista.
Monikin voisi kritisoida Kasperin ottamista ensimmäiseksi koiraksi, ja olihan se nyt vähän "sika säkissä" koska kuitenkaan en tarkalleen saanut kaikkea siitä tietää (kuten miten sitä on kohdeltu entisessä kodissa), enkä vieläkään tiedä mitä rotuja karvakuonossa on. Puolustuksekseni sanon, että tämä löytäeläinpaikan pitäjä on todella vastuullinen ihminen ja kuten jo mainitsin, hän kouluttaa koirat ennen uuteen kotiin päästämistä. Luotin hänen arvostelukykyynsä tässä asiassa eikä mitään suuria ongelmia ole ollut.
Kyllä Kasper aluksi teki muutamia tuhoja, haukkui yksin ollessaan ja kerran teki kakat matolle, mutta ne kaikki menivät hyvin nopeasti ohi kun se tottui olemaan yksin.
Tässä on koiruus ensimmäistä iltaa meillä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti