Jäi sitten sen hienon videon lataaminen, kun ei netti taas halunnut kovin nopeasti toimia.
Kauheen tuskan takana oli tuon ekankin videon lataaminen, lopulta kun netti sattu toimimaan nopeammin niin ei siinä menny kun joku 4 tuntia kun se sen vaivasen 13 min videon suostu lataamaan -.-
Että silleen, ei halua netti mun videoita ladata ihmisten näkyville!
Mutta siis, tämä ei nyt ollut mun varsinainen valituksen aihe. Joo, tulin valittamaan tänne, jo kertaalleen täällä valitetusta asiasta, eli siis YSTÄVISTÄ!
Tuntuu nyt oikeesti että ei mulla ole yhtään hyvää ystävää tällähetkellä! Ottaa niin pannuun, sillä sellanen ois todellakin tarpeen jo. Oon yrittäny vaikka kuinka monen ihmisen kanssa ystävystyä, uusien ihmisten siis, mutta se menee AINA siihen että MINÄ olen se joka aina soittaa sille toiselle ja MINÄ olen vaan se joka pyytää kylään, eikä se kutsuttu sitten edes tule kylään vaikka sanoo tulevansa JOSKUS.
Alkaa tosiaan tuntua siltä että MINUSSA on joku vika kun kukaan ei mua huoli kaverikseen!
Tuntuu sitten että väkisin itteeni tuputan kaveriksi kun se toinen ei pidä yhteyttä millään lailla! Ilmeisestikin se sit on niin, että tuputan itteeni väkisin kaveriksi.
Edelleen kysyn, mistä mä voisin saada sen hyvän ystävän, joka oikeesti välittää, haluaa jutella, kutsuu minut kylään oma-aloitteisesti, tulee meille kylään oma-aloitteisesti, OTTAA YHTEYTTÄ MINUUN OMA-ALOITTEISESTI ?! Etten taas vaan joutuisi siihen tilanteeseen että huomaan väkisin tyrkyttäväni itseäni jollekin kaveriksi.
Pitäs varmaan perustaa joku ystäväpalvelu.
Kiitos nam.
En oo mikään Picasso, mut kai tästä näkee tuntemukset. :(
Tuttu tunne! Ite muutin reilu vuosi sitten vauvamahan kanssa uuteen kaupunkiin josta en tuntenut oikeestaan ketään. Ajattelin, et mun olis helpompi muuttaa kuin miehen. Lapsi tuli, vieraita kävi alkuun katsomassa lapsi-ihmettä. Si tuli hiljasta.. ainoo joka soitti oli äiti. Menin perhekerhoon ja muskariin ja ajattelin et saan kavereita, mutta ei se niin helppoo ollut. Niillä kaikillä tuntui olevan kavereita ja omat pienet piirit joihin ei mahtunut. Mä olen yksin lapsen kanssa päivät.. aamut on rankimmat kun miettii et mitä mä teen mihin meen.. Mäkin mietin usein et missä ne tosiystävät ovat ?? Jos mä en ota yhteyttä kehenkään niin ei mua kukaan kaipaa. Ystävänpäiväkortit jäi tänä vuonna lähettämättä. (Äidille soitan ja toivotan ystävänpäivät)
VastaaPoistaTuo teksti voisi olla mun kirjoittama! Aivan samat tunnelmat täälläkin! Muutin myös itse miehen perässä tänne pikku kylään, enkä tosiaan tunne hyvin täältä kuin yhden ihmisen, joka on myös lapsemme kummi. Hänkään ei oikein ehdi työnsä takia olemaan yhteydessä, joten ainoa aikuinen seura on avomieheni. Tosin nyt saattaa tuuli kääntyä, miehelleni on jutellut yhden kaupan myyjä ja tämä oli pyytänyt miestäni vihjaamaan minulle, että voisimme tutustua! :) Katsellaan nyt miten tämä saadaan etenemään, sillä vaikuttaa siltä että olemme molemmat hieman ujoja, mutta jospa se tästä lähtee!
PoistaToivon, että sinäkin löydät vielä ystäviä sieltä! Tsemppiä!
Kiitos :) Toivon, että saat mukavan kaverin. :)
PoistaVarmasti tosi kurja tunne. Ite asun Helsingissä ja mulla on paljon ystäviä ympäri suomea, myös pienemmiltä paikkakunnilta. Oon joskus heidän kans törmännyt samaan juttuun, eli heistä tuntuu etten arvosta tai ota tarpeeks usein yhteyttä. Ehkä se elämänmeno on vaan niin paljon hektisempää sitten täällä, rakkaita kyllä mulle ovat. <3
VastaaPoista